Notice

This multimedia story format uses video and audio footage. Please make sure your speakers are turned on.

Use the mouse wheel or the arrow keys on your keyboard to navigate between pages.

Swipe to navigate between pages.

Let's go

Isisin pahin painajainen

Logo http://jutut.menaiset.fi/isisin-pahin-painajainen

Goto first page

Fullscreen

Aamulla herätessään Nadia, 24, kuvittelee edellen ohikiitävän hetken, että kaikki on hyvin. Hän melkein tuntee ilmassa leijuvan tandoorileivän tuoksun. Kohta kuuluisi äidin huolella vaivaaman leipätaikinan läiskähdys uuninkylkeen, jos äiti olisi vielä elossa.  

 – Unissani palaan aina Kochoon. Olen asunut Euroopassa kolme vuotta. Yhä kun herään, luulen hetken olevani kotona, Nadia Murad sanoo hiljaisella äänellä.  

21-vuotiaaksi Nadian jokainen aamu oli identtinen. Hän asui äitinsä, kuuden veljensä ja kahden siskonsa sekä heidän puolisoidensa ja lapsiensa kanssa syrjäisessä Kochon kylässä Pohjois-Irakissa. Koko perhe asui yhdessä isossa talossa, kylki kyljessä. Äiti heräsi aina ensimmäisenä paistamaan leipiä koko suurperheelle, ja Nadia liittyi hänen seuraansa.  

– Uskoin, että näin olisi aina. En koskaan ajatellut muuttavani pois kotoa, jättäväni äitiäni, sillä me jesidit olemme hyvin tiivis yhteisö, Nadia Murad kertoo Me Naisten haastattelussa Saksassa.

Perheen isä oli kuollut. Kochosta pois muuttaneet isoveljet Khairy ja Henzi, jotka työskentelivät rajavartiolaitoksessa ja poliisivoimissa, auttoivat kuitenkin perhettä taloudellisesti. Nadia oli perheensä nuorin lapsi, joten hän pääsi kouluun perheen elintason hiljalleen noustua.  
                           
– Olin lukion viimeisellä luokalla. Haaveenani oli suorittaa koulu loppuun ja opiskella myöhemmin ammatti. Kun Isis hyökkäsi, kirjaimellisesti yhdessä päivässä meidän kaikkien elämä muuttui peruuttamattomasti. Unelmat, perheet – kaikki hajosivat.    

Close
Goto first page

                                                                                                                                                                                                                                    

Goto first page

Goto first page

Nosto1
Fullscreen

Isisin hiljainen nousu

Nadia kuuluu jesidikansaan, joka harjoittaa vanhaa etnistä uskontoa. Nadian perhe asui Irakissa kiistellyllä Sinjarin alueella, jota sekä Bagdad että Kurdistan pitivät omanaan. Alueella on runsaasti maakaasuesiintymiä, ja se sijaitsee strategisesti tärkeässä solmukohdassa lähellä Mosulia ja Syyriaa. Isis oli hiljalleen kasvanut aivan heidän vieressään. Vuoden 2014 kesäkuussa Isis valtasi yllättäen Mosulin, joka sijaitsee vain 130 kilometrin päässä Nadian kotikylästä.  

– Olimme tietysti nähneet televisiosta uutisia Isisin tekemistä iskuista. He olivat hyökänneet Mosulissa kristittyjen kimppuun. Kristittyjen piti kääntyä muslimeiksi tai maksamaa sakkoja päästäkseen lähtemään hengissä kaupungista. Mikään ei silti ollut valmistanut meitä siihen julmuuteen, joka meitä odotti.  

Osa jesidiperheistä oli paennut jo aiemmin, mutta valtaosa kocholaisista ei halunnut jättää kotejaan. 3. elokuuta 2014 Isisin autosaattue ajoi kylän liepeille. Silloin oli myöhäistä paeta.

Isis kokosi Kochin asukkaat yhteen. Joukosta erotettiin miehet, ja heidät komennettiin pakettiautoihin. Pian Nadia kuuli laukauksia. Sitten vanhemmat naiset revittiin erilleen perheistään, nuoremmat naiset ja äidit pienine lapsineen tuupittiin eteenpäin.  
 
– Olin koko elämäni ollut äitini seurassa, usein aamunkoitosta iltaan saakka, Nadia kertoo.  

Myöhemmin koulun luota löytyi 80 naisen joukkohauta. Yksi ruumista tunnistettiin Nadian äidiksi. Hänet oli tapettu pian sen jälkeen, kun Nadia ja muut nuoret naiset oli viety Kochosta. Aluksi naiset eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa.  

– Myöhemmin minulle antoi voimaa tieto siitä, että en ollut tässä hirveässä tilanteessa yksin. Minä menetin yhdessä päivässä kuusi veljeä, äitini ja sukulaispoikia, mutta toiset perheet menettivät vielä enemmän.


Nosto1
Close
Goto first page

Nosto2
Fullscreen

Suunnitelmana kansanmurha

Jesidien kansanmurha ei sattunut vahingossa. Jesideillä ei ole omaa pyhää kirjaa, ja tämän takia Isis pitää jesidejä pakanoina. Isisin Tutkimus- ja fatwa-osasto päätti, että jesidien raiskaaminen ja orjuuttamien on sharia-lain mukaista, toisin kuin shiiojen tai kristittyjen.  
 
Isis julkaisi jopa pamfletin nimeltä ”Kysymyksiä ja vastauksia vankien ja orjien ottamisesta” antaakseen tarkempia ohjeita:  

”Kysymys: Onko yhdyntä naispuolisen orjan kanssa sallittua, ellei hän ole vielä murrosiässä? Vastaus: Yhdyntä naispuolisen orjan kanssa on sallittua, vaikka hän ei ole vielä murrosiässä, kunhan hän soveltuu muutoin tarkoitukseen. Kysymys: Onko naispuolisen vangin myyminen sallittua? Vastaus: On sallittua ostaa, myydä tai antaa lahjaksi naispuolisia vankeja ja orjia, sillä he ovat ainoastaan omaisuutta.”

Suunnitelmana oli tappaa jesidimiehet, käännyttää lapset ja pakkonaittaa naiset Isis-taistelijoille. Nadia ja muut kylän nuoret naiset kuljetettiin Isisin tukikohtaan, jossa alkoi heidän kauppaamisensa.  

– Mikään, mitä meille oli aikaisemmin kerrottu rakkaudesta ja parisuhteista, ei ollut valmistanut meitä siihen, mitä me jouduimme kokemaan. Olimme ajatelleet, että asuisimme Kochossa, saisimme valita itsellemme jesidipuolison, jonka kanssa perustaisimme perheen.  

Naiset joutuivat Isisin seksiorjiksi. Taistelijat ostivat heidät hetkeksi, raiskasivat ja pahoinpitelivät, kunnes kyllästyivät ja palauttivat takaisin myyntiin kuin esineen. Naisia kaupattiin eteenpäin orjamarkkinataloissa tai Facebookissa. Kapinoivaa Nadiaa pahoinpideltiin ja poltettiin tupakalla. Pian Nadia ei enää jaksanut taistella vastaan.  

– Jesideille kunnia on kaikki kaikessa. Arvokkain asia, mikä meillä on. Raiskaamalla jesidinaiset Isis vei meiltä kaikkein arvokkaimman asian.

Nosto2
Close
Goto first page

Fullscreen

Juuri ja juuri elossa

Nadia pakotettiin laittautumaan kauniiksi ennen raiskausta, rukoilemaan ja nuolemaan hunajaa pahoinpitelijänsä varpaista. Kun hän yritti ensimmäisen kerran paeta, hänet joukkoraiskattiin rangaistukseksi.  

– En kokenut olevani enää elossa. Kun olet jatkuvasti terroristien käsissä, jotka voivat tehdä sinulle mitä vain, elämä ikään kuin katoaa sinusta.  

Jesidinaiset pakotettiin kääntymään muslimeiksi ja käyttämään niqab-kasvohuntua sekä abaya-kaapua, joka peittää naisen päästä varpaisiin. Tämä alistuskeino auttoi kuitenkin lopulta Nadiaa pääsemään pakoon.

Close
Goto first page

Nosto3
Fullscreen

Nadiaa oli kierrätetty lähiseudulla mieheltä toiselle kolmatta kuukautta, kun hänet siirrettiin takaisin Mosuliin. Siellä asui Isis-taistelijoiden lisäksi liki kolme miljoonaa siviiliä, jotka elivät arkista elämäänsä teloitusten ja ihmiskauppaliikenteen pahemmin heitä häiritsemättä.  

Isisin autonkuljettaja oli juuri ostanut Nadian itselleen. Tuolloin Nadia oli jo todella heikossa kunnossa. Mies jätti Nadian hetkeksi yksin taloon, sillä ilmeisesti hän ei uskonut naisen pystyvän enää karkaamaan. Nadia ymmärsi viimeisen mahdollisuutensa tulleen, kun mies ei muistanut lähtiessään vääntää ovea lukkoon.  

– En uskonut, että onnistuisin pakenemaan. En enää pystynyt ajattelemaan mitään. Vankeusaikana toivoin lähinnä vain kuolemaa, ettei minun enää tarvitsisi kestää sitä. Tiesin silti, että minun oli pakko yrittää, kun tilaisuus tuli.

Nosto3
Close
Goto first page

Fullscreen

Koputus oikealle ovelle

Nadia pääsi ulos talosta, ja niqabissa hän sulautui Mosulin katukuvaan. Nadia ei kuitenkaan tuntenut Mosulista ketään. Hänellä ei ollut rahaa, ei puhelinta eikä henkilöllisyyspapereita. Hänen oli pakko pyytää apua joltakulta. Se oli suuri riski, sillä monet Mosuliin jääneistä kannattivat Isistä.  

– Osa sunneista oli ottanut Isisin vastaan riemumielin, he olivat tavallaan osa organisaatiota. Jotkut taas olivat olleet liian köyhiä lähteäkseen pois alta. He eivät kannattaneet Isisin toimintaa ja auttoivat myös joitakin jesidejä pakenemaan.  

Lopulta Nadia uskaltautui koputtamaan tuntemattoman perheen oveen. Onneksi se oli oikea ovi.  

Muslimiperhe ei palauttanut Nadiaa Isisin käsiin palkkion toivossa, vaan päätti pelastaa hänet pois Mosulista.  

– Vaikka minua pelotti ja minun oli vaikea luottaa varsinkin miehiin, tiesin, etteivät kaikki miehet ole hyväksikäyttäjiä. Aivan niin kuin kaikki muslimit eivät ole terroristeja. Olin aina tiennyt, että voin luottaa esimerkiksi veljiini täysin, ja tätä perhettä kohtaan tunsin samoin.

Close
Goto first page

Oven avanneen perheen nuorukainen Nassar auttoi Nadian pois Isisin hallitsemalta alueelta. Pakomatkalla Nadia teeskenteli olevansa Nassarin vaimo. Ja väärennettyjen henkilöllisyyspapereiden turvin, hunnun suojissa, Nadia lopulta selvisi lukuisten tarkastuspisteiden ohi turvaan kurdien hallitsemaan Kirkukiin. Nassar palasi henkensä kaupalla takaisin Mosuliin.  

– Nyt Nassarkin on päässyt Saksaan, puhuin hänen kanssaan muutama päivä sitten. Mutta emme ole vielä nähneet. Hän elää yhä pelossa, että joku väärä ihminen saa selville, missä hän on, Nadia kertoo ja hymyilee ensimmäisen kerran haastattelun aikana.

Goto first page

Toinen elämä aktivistina

Aluksi Nadia pääsi Duhokin pakolaisleirille. Sinne saapuivat myöhemmin myös hänen siskonsa Dimal ja Adkee, jotka poliisina työskennellyt isoveli Hezni oli onnistunut salakuljettamaan pois ”Islamilaisen valtion” alueelta. Olot pakolaisleirillä olivat kuitenkin karut. Saksan Baden-Württembergin osavaltion pakolaisprojektin ansiosta Nadia pääsi siskonsa ja tuhannen muun jesidin mukana Saksaan 2015. Alkoi Nadian toinen elämä ihmisoikeustaistelijana.  

– Tapasin aktivistin, joka keräsi tietoa jesidien kansanmurhasta. Hän kysyi, olisinko valmis todistamaan, mitä näin. Lupasin kertoa tarinani.  

Nadia Murad piti YK:n turvallisuusneuvoston ensimmäisessä ihmiskauppaa käsitelleessä kokouksessa koskettavan puheen kokemuksistaan. Sen jälkeen hän on kiertänyt ympäri maailmaa kertomassa jesidien kansanmurhasta. Suurin läpimurto tapahtui 2016, kun Nadia sai ihmisoikeusasianajaja Amal Clooneyn avukseen. Yhdessä he saivat YK:n aloittamaan jesidien kansanmurhan tutkinnan.  


Goto first page

Fullscreen

YK:n turvallisuusneuvosto päätti perustaa tutkimuskomission, joka ryhtyy keräämään todistusaineistoa Isisin Irakissa tekemistä rikoksista. Tämä on merkittävä voitto Nadialle ja kaikille muille Isisin uhreille: se tarkoittaa, että todistusaineistoa säilyy ja syylliset voidaan saadaan oikeuteen.  

Nyt yksittäisiä Isis-taistelijoita voidaan saada vastuuseen tekemistään sotarikoksista. 161-senttinen, höyhenenkevyt entinen seksiorja onkin osoittautumassa Isisin pahimmaksi painajaiseksi.  

– Ehkä minä olen se. Olen näyttänyt, että Isisiä vastaan voi taistella myös rehellisyydellä. Toki järjestö on itsekin rehennellyt teoillaan, joten todistusaineistoa on olemassa.

Nadia sai Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon ihmisoikeustyöstään vuonna 2016 ja oli myös ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. 



Close
Goto first page

Nosto4
Fullscreen

Tulemme hakemaan sinut 

Vaikka Nadia vakuuttaa, ettei hän enää elä pelossa, ei terroristijärjestö ole unohtanut häntä.  

– Vuosi sitten sukulaistyttöni, joka on yhä Isisin vankina, pakotettiin soittamaan minulle. Häntä hallussaan pitävä mies oli nähnyt minut televisiossa ja käski kertoa terveiset, että ”otamme vielä Nadian takaisin”. Olen tavallaan turvassa, mutta niin kauan kuin Isis on olemassa, en pysty tuntemaan itseäni onnelliseksi tai vapaaksi.  

Nadia kävi viime syksynä Irakissa ja kotikylässään Kochossa massiivisen turvallisuussaattueen kanssa. Näky oli lohduton. Isis oli tuhonnut kaiken. Taloista oli viety ikkunat ja katotkin.  

– Toivon, että voisimme joskus palata kotiseudullemme. Mutta helppoa siitä ei tule. Juuri kaksi päivää sitten kuulin uutisen perheestä, joka oli päättänyt palata kyläämme. Yksi perheen lapsista oli kuollut heti maamiinaan, Nadia kertoo.  

Armoton on myös Isisin kaappaamien lasten kohtalo. Nadian 11-vuotias veljenpoika Molik säästyi Kochon joukkohaudalta. Ennen teloituksen alkamista Isis oli tarkistanut miesten kainalot. Pojat, joilla karva ei vielä kasvanut, saivat pitää henkensä. Heille oli muuta käyttöä. Nuoret pojat aivopestiin ja vietiin koulutukseen.  

– Muutama kuukausi sitten saimme tietää, että Molik sotii Isisin turvallisuusjoukoissa, Nadia kertoo surullisena.

Nosto4
Close
Goto first page

Fullscreen

Yhä tuhannet orjina

Nadia hengittää nyt Saksan koleaa talvi-ilmaa, mutta menneisyys ei jätä häntä rauhaan – varsinkaan siksi, että se on monen jesidin nykyisyyttä. Edelleen kaksituhatta jesidinaista on Isisin orjana, tuhansia on kadonnut ja sadattuhannet jesidit asuvat pakolaisleireillä huonoissa oloissa.  

– Minun kanssani saman kohtalon jakoi 9-vuotias tyttö ja kaksikymppinen nuori äiti sekä kaikki ne tuhannet jesidinaiset, jotka on vangittu ja raiskattu. Ja se tapahtuu yhä, tänäkin päivänä. Perheeni on yhä hukassa. Emme ole kuulleet esimerkiksi kälystäni ja hänen tyttärestään useaan vuoteen. Heille on voinut tapahtua mitä tahansa, Nadia Murad kertoo päätään pudistellen.

Muutamassa vuodessa Nadiasta on kasvanut rennon länsimaisesti pukeutuva, rohkea nuori nainen. Hän on löytänyt oman äänensä. Nadia Murad on paitsi ihmisoikeustaistelija, nyt myös menestyskirjailija. Nadian elämäkerta Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina (Otava) on juuri julkaistu myös Suomessa. Kirjan oikeudet on myyty jo 16. maahan.  


Close
Goto first page

– Minun on vaikea puhua tästä, sillä aina kun puhun, tuntuu kuin eläisin sen kaiken taas uudelleen. Haluaisin jo unohtaa, mutta nämä tapahtumat ovat yhä yhtä lähellä minua kuin kolme vuotta sitten, Nadia kertoo hiljaisella äänellä.  

Nadia Murad ei haaveile kansanvälisestä kirjailijanurasta tai palkinnoista, vaan ihan tavallisesta arjesta.  

– Toivon, että voisin joskus saada normaalin elämän, miehen ja lapsia. Silloin tämä kaikki ehkä vihdoinkin jäisi taakseni. Vaikka kaikki on muuttunut, sydämeni on yhä sama.



Goto first page

Fullscreen

Kiitokset
Nadia Murad

Teksti
Hanni Maula

Kuvat
Satu Kemppainen

Palaa takaisin
Me Naiset

Jutun lähteenä on käytetty myös kirjaa Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina (Otava).

Close
Goto first page
Scroll down to continue
Swipe to continue