Hinweis

Für dieses multimediale Reportage-Format nutzen wir neben Texten und Fotos auch Audios und Videos. Daher sollten die Lautsprecher des Systems eingeschaltet sein.

Mit dem Mausrad oder den Pfeiltasten auf der Tastatur wird die jeweils nächste Kapitelseite aufgerufen.

Durch Wischen wird die jeweils nächste Kapitelseite aufgerufen.

Los geht's

Elämä piilopirtissä

Logo http://jutut.menaiset.fi/elama-piilopirtissa

Zum Anfang

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0680mikkonikkinen
Eeva ja poika ovat muuttaneet neljästi ennen kesäpaikalle asettumista. ”Kun luulee, että on menettänyt kaiken, lähteekin vielä lisää.”
Vollbild

Viiteentoista neliöön mahtuu vain välttämättömin: sänky, kirjoituspöytä, kaapisto, keittolevy ja mikro. Lattialle pari raidallista mattoa, ikkunaan kukalliset verhot. Niiden takaa avautuu näkymä kevättalvisen harmaalle Saimaalle.

Mökin ulkoseinät on päällystetty maastonvihreällä pressulla. Se ja lämmintä ilmaa hohkava sähköpuhallin pitävät eristämättömän rakennuksen talvellakin lämpimänä.

– Täällä mättää vain se, että pitää pukea lämpimästi päälle ennen kuin menee vessaan, Eeva Kurenniemi, 40, nauraa.

Eeva ja hänen 13-vuotias poikansa ovat asuneet kesästä lähtien suvun kesäpaikalla Saimaan rannalla. Virallisesti he asuvat tilan päärakennuksessa, mutta koska myös siellä on sisäilmaongelmia, he joutuvat viettämään paljon aikaa ulkona ja pihan uudehkossa hirsimökissä.

Tänne Taipalsaarelle Saimaan rannalle heidät on ajanut pitkäaikainen sisäilmasairaus. Eeva ja poika altistuivat homeelle kotonaan helsinkiläisessä omakotitalossa, myöhemmin puhkesivat astma ja monikemikaaliyliherkkyys. Nykyään he ovat niin herkistyneitä homeille, kemikaaleille ja hajusteille, että sopivan kodin löytäminen on vaikeaa. Ennen kesäpaikalle asettumista he ehtivät asua viidessä eri asunnossa.

Jokainen muutto toi Eevalle ja pojalle hetkeksi uutta toivoa, mutta uuvutti ja sairastutti entistä vakavammin. Piti heittää omaisuus kerta toisensa jälkeen menemään, etsiä lapsille uudet koulut ja kaverit.

– Välillä on ollut ihan hirveän rankkoja aikoja. On tuntunut, ettei ole mitään paikkaa maailmassa, johon voisi lapsensa viedä.

Sairaus on myös vienyt perheenjäsenet kauas toisistaan, sillä Eevan vanhempi poika jäi lukioon Helsinkiin.

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0680mikkonikkinen
Eeva ja poika ovat muuttaneet neljästi ennen kesäpaikalle asettumista. ”Kun luulee, että on menettänyt kaiken, lähteekin vielä lisää.”
Schließen
Zum Anfang

Homesitaatti 1
Vollbild

Unelmien omenapuut

Sisäilmasairaiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta on arvioitu, että noin 800 000 suomalaista altistuu homeille ja kosteusvaurioille kotonaan tai työpaikallaan. Tutkimusten mukaan jopa kahdessa kolmasosassa kouluista on sisäilmaongelmia.

Eevan sairaus alkoi oireilla kesällä 2010, kun hän käveli ulkohuussille mökkinaapureiden luona Saimaalla. Pujo kukki, Venäjän metsäpalojen haju tunkeutui sieraimiin.  

Naapurit käyttivät vessan raikastukseen voimakkaan tuoksuista kemikaalia. Eeva pidätti hengitystään koko huussireissun ajan, mutta kun hän pääsi ulos ovesta, henki ei enää kulkenut. Silmissä sumeni, jalat pettivät alta ja Eeva huusi ystävät apuun. He antoivat Eevalle astmalääkettä ja veivät päivystykseen.

Kun Eeva kesän jälkeen palasi rintamamiestaloonsa Helsinkiin, outoja oireita alkoi tulla lisää. Oli flunssaa, poskiontelontulehduksia, kurkkukipua ja yskää. Silmiä kirveli, päätä särki ja vatsa oli sekaisin.

– En osannut yhdistää oireita mihinkään. Ajattelin vain, että minulla nyt on herkkä vatsa, Eeva sanoo.

– Meillä oli ollut aiemminkin paljon sairastelua, mutta aina se oli selittynyt jollain muulla. Oli flunssakausi, tai ehkä olimme allergisia sille tai tälle.

Eeva sai astmadiagnoosin, mutta se ei selittänyt kaikkia oireita. Migreenit olivat välillä niin pahoja, että jalat saattoivat pettää alta.

– Aamuisin minulla oli niin kova päänsärky, että en meinannut nähdä eteeni. Minulle se oli niin normaali olotila, etten tajunnut kyseenalaistaa sitä.

Homesitaatti 1
Schließen
Zum Anfang

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0346mikkonikkinen
Eevan on pestävä kaikki uudet tekstiilit ennen käyttöä. ”Näitä verhoja pestiin niin monta kertaa, että väritkin lähtivät haalistumaan. Ne olivat niin kivat, että jaksoin nähdä sen vaivan.”
Vollbild

Eeva alkoi epäillä, että kotona on jokin pielessä, ja tilasi Hengitysliiton korjausneuvojat käymään. He sanoivat jo ovella, että tässä talossa on ongelma.

Tutkimuksissa löydettiin hometta, kosteusvauriohiivoja ja sädesientä. Talo oli niin vaurioitunut, että vain rungon ja yläpohjan olisi voinut säästää.

– Silti ei ollut takeita, että kodista tulisi meille asuttavaa. Näytti siltä, että minulle jää ainoastaan vuokratontti, jolla on rakennusoikeus, ja monen kymmenentuhannen euron lainat pankille.

Se oli kova pala. Unelmaelämä piti pakata laatikoihin, joista suurin osa lensi roskiin.

– Minulla oli ihana talo, puutarha täynnä omenapuita, kaikki lasten kaverit ympärillä. Olin ajatellut, että täällä asutaan loppuelämä.

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0346mikkonikkinen
Eevan on pestävä kaikki uudet tekstiilit ennen käyttöä. ”Näitä verhoja pestiin niin monta kertaa, että väritkin lähtivät haalistumaan. Ne olivat niin kivat, että jaksoin nähdä sen vaivan.”
Schließen
Zum Anfang

Koska mikrobit olivat tarttuneet esineisiinkin, vain välttämätön voitiin säästää. Astiat, kuumaa pesua kestävät vaatteet, valokuvat ja tärkeät paperit. Skannaamisen jälkeen paperitkin saavat lähteä.

Roskiin joutuivat sohvat, patjat, kirjat, urheiluvälineet ja ulkoiluvaatteet. Komerollinen iltapukuja, lasten pehmolelut ja Aku Ankka -kokoelmat.

Kun Eeva sairastui, hän oli ammatiltaan laulaja ja laulupedagogi. Oli hirveää luopua nuottiarkistosta ja omasta yrityksestä.

– Mikään yksityisyritys ei kestä kuukausien sairauslomia. On myös instrumentille vaarallista hoitaa töitä kipeänä. Ääneni säilyi, mutta laulaminen oli hirvittävän raskasta, Eeva sanoo.

– Surin sitä, että minulla oli unelmieni talo ja unelmieni ammatti. Jouduin luopumaan helsinkiläisyydestä, ammattilaulajan identiteetistä ja kodista. Kaikesta siitä, mistä elämäni rakentui ja mikä oli minulle tärkeää.

Zum Anfang

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0662mikkonikkinen
Tärkeät paperit ja valokuvat odottavat laatikoissa skannausta. Sen jälkeen nekin saavat lähteä.
Vollbild

Kodista toiseen

Ihme tapahtui: talolle löytyi ostaja ja Eevan perhe muutti vuokralle 1950-luvun kerrostaloon. Olo helpotti, mutta oireet eivät kadonneet kokonaan. Varsinkin Eevan nuorempi poika oli jatkuvasti kipeä: päätä ja lihaksia särki, vatsa ja iho oireilivat, yöunet venähtivät 16-tuntisiksi.

– Epäilin, että kaikki ei ole kunnossa, mutta uskottelin itselleni, että kun on homesairas, sitä sairastaa koko ajan. Se ei oikeasti pidä ollenkaan paikkansa. Vaikka olisi kuinka sairas, kyllä se sairastaminen loppuu, kun pääsee puhtaisiin tiloihin.

Kun poika sairastui keuhkokuumeeseen, Eeva tutkitutti perheen uuden kodin. Taas paljastui homevaurio.

Alkoi muuttorumba: Keravalle, Vantaalle, Espooseen. Jatkuva muuttaminen väsytti varsinkin Eevan vanhinta poikaa, joka ei oireillut ollenkaan. Eeva jaksoi pitää toivoa yllä: seuraavassa kodissa olisi paremmin.

Sairastelu tyrehtyi vasta, kun Eeva ja nuorin poika muuttivat kesäksi Taipalsaaren-mökille. Olo koheni, ja kun syksy tuli, he päättivät jäädä.

Sopivan kodin löytäminen on ollut niin vaikeaa, koska Eevalle ja pojalle on puhjennut monikemikaaliyliherkkyys. Sen takia he saavat oireita monista kemikaaleista, hajusteista ja rakennusmateriaaleista, kuten huuhteluaineista, muoveista, kumeista, lastulevystä.

– Nyt olemme niin herkistyneitä, ettemme voi olla asunnossa, jossa on muovimatto, laminaatti tai lastulevykaapit. Jos olisimme päässeet hyvään paikkaan ajoissa, voisimme todennäköisesti hyvin asua nykytekniikalla rakennetussa homeettomassa talossa. Nyt se ei ole mahdollista.

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0662mikkonikkinen
Tärkeät paperit ja valokuvat odottavat laatikoissa skannausta. Sen jälkeen nekin saavat lähteä.
Schließen
Zum Anfang

Huimausta pesuainehyllyllä

Eeva kiersi Ikean huonekalunäyttelyä ja etsi katseellaan uutta metallituolia. Yhtäkkiä alkoi heikottaa. Päässä huimasi, tuntui kuin lattia liikkuisi ylös alas. Oli päästävä äkkiä ulos.

Ystävä oli lähtenyt toiseen suuntaan, joten Eeva huikkasi myyjän apuun. Parkkipaikalla olo helpotti.

Huimauksen aiheutti jokin kemikaali, mutta on mahdotonta sanoa mikä. Palonestoaine, homeenestoaine, pintakäsittelyaine, ehkä lakka.

Sisäilmasairaus näkyy Eevan arjessa jatkuvasti. Ruokakaupassa on pidätettävä hengitystä kosmetiikka- ja pesuainehyllyllä. Jos lähelle tulee vahvasti hajustettu tai homeisen kodin asukas, Eeva haistaa sen heti.

Uusia tavaroita on hankala ostaa, koska pinnat on usein käsitelty homeen- tai palonestoaineilla. Kenkäkauppojen kumit ja liimat tekevät olon tukalaksi, ja vaatekaupoissakin on haisteltava, mitä voi hankkia. Keinokuituihin hajut tarttuvat helpommin kuin luonnonmateriaaleihin.

– Kun löytää mahdollisimman vähän haisevan vaatteen, sitä ei usein tarvitse pestä kauhean monta kertaa ennen käyttöä.

Zum Anfang

Homesitaatti 2
Vollbild

Asioiden hoitaminen on joskus hankalaa, koska missä tahansa vastaan voi tulla sisäilmaongelma tai ”bioluvil-ihminen”, joka tuoksuu jo kauas huuhteluaineelta. Se turhauttaa, mutta ei estä Eevaa elämästä.

– Se on vähän sama kuin kysyisi, pelottaako mennä kävelemään autotielle. En tunne pelkoa, mutta tiedän, että se on vaarallista ja ettei niin kannata tehdä.

Altistumista on vaikeaa välttää kokonaan, ja joskus kauppareissusta toipumiseen menee päivä.

– Jos olen päivällä ollut huonossa paikassa, illalla alkaa kirvellä kurkkua ja nousta lämpö. Siitä tietää, että ei olisi kannattanut mennä.

Oireet rajoittavat myös sosiaalista elämää. Vaikka nytkin lämpötila on nollassa, teemme haastattelun Eevan kodin pihalla. Sisätiloihin ei voi kutsua ketään, joka on käyttänyt hajustettua pesuainetta tai kosmetiikkaa.

Ystäviään Eeva tapaa ulkona, mutta hajusteiden käyttäjä ei voi lenkilläkään tulla metriä lähemmäs. Se kuulostaa karulta, mutta Eeva ei ehdi haikailla entisen elämän perään, sillä monen arkisen asian hoitaminen vie nykyään tuplasti aikaa. Ja on Eeva jo tottunut, tällaistahan tämä on ollut vuosia. Onneksi on puhelin ja Facebook.

Vaikeinta on kestää huonoa omatuntoa.

– Koska minulla on sairas lapsi kotona, olen aina potenut huonoa omatuntoa kaikesta kivasta, mitä olen tehnyt kodin ulkopuolella. On ollut sellainen olo, että minun pitäisi olla koko ajan lapsen luona.

Homesitaatti 2
Schließen
Zum Anfang

Huumori tuo toivoa

Pojalla on käynyt vielä huonompi tuuri kuin Eevalla. Sekä pojan päiväkodissa että koulussa oli sisäilmaongelmia. Eeva kysyi ongelmista etukäteen, mutta hänelle vakuuteltiin, että rakennuksissa on kaikki hyvin.

– On uskomatonta, että päiväkodin johtajat ja rehtorit voivat valehdella päin naamaa ja antaa lapsen sairastua pahasti. Se on anteeksiantamatonta.

Syksystä 2015 lähtien poika on opiskellut etänä. Hänen on ollut vaikeaa hyväksyä jatkuvaa sairastelua ja kavereiden tapaamisen vaikeutta. Eevasta on tuntunut toivottomalta katsoa vierestä.

– Poika on kysynyt minulta, onko hänen elämänsä nyt vain tätä. Hän makaa kotona, ja kun olo helpottaa vähän, hän tekee koulutehtäviä.

 – Olen luvannut, että kyllä tämä menee paremmaksi. Aina on ollut toivoa, kun on löydetty uusi koti, mutta asiat eivät ole kuitenkaan helpottaneet.

Zum Anfang

Kun vointi on ollut kurjin, huumori on tuonut toivoa. Vaikeimpina aikoina Eeva ja poika ovat istuneet rinnatusten sohvalla ja katsoneet Frendejä, Siskonpetiä ja Putousta ja nauraa räkättäneet niin, että ovat saaneet kumpikin astmakohtauksen.

Kesäpaikalla pojan vointi on alkanut hiljalleen kohentua. Hän jaksaa jo rakentaa majaa, pyöräillä, hiihtää, luistella järven selällä. Se on tuonut toivoa.

Kavereita etsitään muista, jotka eivät voi mennä homeisiin ja haiseviin paikkoihin.

 – Tiedän altistuneita lapsia, jotka makaavat kotona sairaina aina, kun ovat käyneet tapaamassa kaveria paikassa, jossa on huono sisäilma. Se on aika kova hinta.

Zum Anfang

Tuulimyllyjä vastaan

Professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen on kuullut monta tällaista tarinaa.

– Eevan tarina on hyvin tyypillinen. Homealtistusta voi tulla monissa eri rakennuksissa elämän aikana. Lopulta se puhkeaa oireelliseksi sairaudeksi, hän sanoo.

Home on vain yksi sisäilmasairauksien aiheuttajista. Myös kemikaalit ja rakennus- ja sisustusmateriaalien voc-päästöt aiheuttavat terveyshaittoja.

Valtaosalla sairastuneista ei ole aluksi mitään oireita: joku voi työskennellä homeisessa toimistossa 20 vuotta, toinen saada oireita jo kahden kuukauden jälkeen. Noin puolet pitkään altistuneista sairastuu monikemikaaliyliherkkyyteen.

– Järjestys on se, että ensin on homesairaus ja jonkin vuoden kuluttua puhkeaa monikemikaaliyliherkkyys.

Sisäilmasairauksien diagnosoinnissa on vielä paljon ongelmia: moni sairastuneista kohtaa vähättelyä, eikä selkeää tutkimuskeinoa ole.

 – Kun ei ole testiä, jolla sisäilmasairaus voidaan suoraan diagnosoida, kaikki perustuu siihen, että lääkäri joko uskoo tai ei usko, mitä potilas kertoo. Sisäilmapotilaiden on hirveän vaikeaa saada sairauslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä, vaikka he olisivat hyvin huonossa kunnossa, Valtonen sanoo.

Eevakin on kohdannut vähättelyä, eivätkä läheisetkään ole aina ymmärtäneet. Hän ei ole silti katkeroitunut.  

– En ole lähtenyt tappelemaan tuulimyllyjä vastaan. Taistelen sen eteen, että voisimme elää huonossakin tilanteessa mahdollisimman hyvää elämää, Eeva sanoo.

Hän on alkanut opiskella etänä uutta alaa, ympäristötieteitä Helsingin yliopistossa, ja uusi kotikin on jo suunnitteilla. Eeva haluaisi tilata perheelle hirsitalon inarilaiselta rakentajalta.

– Pilariperustus, rossipohja, kylppäriin teräsallasrakenne vesieristeeksi. Nykyiset vesieristeet ovat kovia kemikaaleja.

Zum Anfang

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0551mikkonikkinen
Eevan mielestä jokaisella kunnalla pitäisi olla hätämajoitus sisäilmasairaille. ”Kun sairaasta asunnosta käsin etsitään uutta, tulee helposti huteja. Muutetaan jollain toisella tavalla huonoon asuntoon ja sairastuminen pahenee.”
Vollbild

Luvassa valtava ongelma

Valtosen mukaan suurin syy kosteusvaurioihin ja homeongelmiin on kehno rakentaminen. 1970–1980-lukujen vaihteessa taloista alettiin tehdä tiiviimpiä, 1990-luvulla rakennusmestarin koulutus lakkautettiin vuosiksi.

– Rakennusmestari katsoi itse, että tiivisteet olivat kohdillaan. Nyt valvontaa ei ole yhtä paljon.

Alaa vaivaa myös kiire.

– Betonin kuivumista ei ehditä odotella. Liian aikaisin asennettu muovimatto voi tuhota koko koulun.

Valtonen uskoo, että tämän päivän homekoulut ja -päiväkodit kypsyttävät suurta ongelmaa.

– On kymmeniä kouluja, jotka odottavat korjausta, kun rahaa ei ole. Altistuneita pieniä lapsia on kymmeniä- ellei satojatuhansia. Jossain vaiheessa altistus puhkeaa sairaudeksi. Se tulee olemaan valtava kansanterveydellinen ja työvoimapoliittinen ongelma.

Sanomamagazines menaiset eeva kurenniemi0317 mg 0551mikkonikkinen
Eevan mielestä jokaisella kunnalla pitäisi olla hätämajoitus sisäilmasairaille. ”Kun sairaasta asunnosta käsin etsitään uutta, tulee helposti huteja. Muutetaan jollain toisella tavalla huonoon asuntoon ja sairastuminen pahenee.”
Schließen
Zum Anfang

Homesitaatti 3
Vollbild

Ilonkin hetkiä

Iltataivas alkaa punertaa, kun Eeva luistelee pitkin Saimaan selkää. Maisema vaihtuu kuin lennosta kirkkaaksi kuutamoksi.

– Se on sellainen vapauden tunne, Eeva sanoo.

– Silloin tuntuu, että voi kun tämän voisi jakaa jonkun kanssa. Toisaalta luonto korvaa ystävien seuraa.

Kun elämä on mennyt monta kertaa uusiksi, on ollut pakko nähdä iloa pienessä. Kauniissa auringonlaskussa, lettukesteissä poikien kanssa, siinä, että keuhkot toimivat.

Myös vertaistukiystävä on auttanut Eevaa.

– Osa sisäilmasairaista tarvitsee varmasti henkistä tukea. Minullakin on ollut rankkoja vaiheita, mutta nyt alan olla aika kovaksi keitetty. Kun on neljä kertaa laittanut omaisuutensa menemään, ei hirveästi jaksa itkeä, Eeva sanoo.

– Ja kun selviää tosi vaikeasta tilanteesta, saa ihan hirveästi voimaa. Tämän jälkeen selviän ihan mistä vain.

Yliopiston luennoitsija sanoi Eevalle kerran, että tämä on tahtomattaan saavuttanut sen idyllin, josta moni tavarakaaoksen keskellä elävä haaveilee: yksinkertaisen elämän piilopirtissä lähellä luontoa.

– Se on ollut minunkin haaveeni, vaikka tavarasta luopuminen on ollut ihan hirveän vaikeata. Olen koettanut nähdä tämän niin, että nyt meillä on mahdollisuus tähän.

– Olemme saaneet mielettömän hienoja luontokokemuksia. Välillä tuntuu, että sisäilmasairaus on siunaus. Se on pakottanut näkemään, mikä elämässä on oikeasti arvokasta.

Homesitaatti 3
Schließen
Zum Anfang

Kiitos
Eeva Kurenniemi

Kuvat
Mikko Nikkinen

Teksti
Emmi Laukkanen

Palaa takaisin
Me Naiset




Zum Anfang
Scrollen, um weiterzulesen
Wischen, um Text einzublenden